NYSSE TULI!!!

Eilen ostin haukisiimaa Taitoshopista ja ruskeaa villalevyä Hailuodon Pariton kuppi-kahvilasta ja tänään se tuli:

Enää ei tarvitse muuta kuin oppia kehräämään.

ARVAAS MIKÄ ON LEMPIVÄRINI

Villatakin kappaleet valmistuivat jo toista viikkoa sitten. Nyt vain odotellaan hyvää suomenkielistä ohjelmaa televisioon, että saisin ommeltua takin kasaan. Lisäksi en osaa päättää, pitäisikö osat ensin venyttää kosteina, siinä kun on se puoli, etteivät kuviot enää näkyisi yhtä kuohkeina. Toisaalta nykyisellään tästä tulisi aika lailla pintaa nuoleva.

Se edellinen punainen neulepläjäys odottaa edelleenkin fiksausta, syynä kts. edellinen.

Sen sijaan, että tekisin keskeneräiset työt valmiiksi, aloitankin ihan uuden (muutaman tutun mielestä tämä on ongelmani monessakin suhteessa)

Kivaa puuvillalankaa Lankamaailmasta, 2,5:n puikot, mallina sama empire-malli kuin talvella pilalle pesemässä sini-violetissa mekkosessa. Nuo värit sopivat minulle silloin, kun vielä olin tummatukkainen, nyt alan olla jo puoliksi harmaa, enkä oikeastaan olekaan varma tykkäämisestäni.

Töissä järjestettiin nuorille kädentaitojen päivä. Ei nyt varsinainen menestys ollut, mutta tulin etsineeksi värttinäni. Olin toissa syksynä neuleretriitissä ja siellä pääsin vähän jyvälle kehräämisestä. Onhan se hauskaa, viime torstaina istuin yöyhteen pyörittelemässä värttinää.

Seuraavana aamuna keksin, että minun on saatava rukki. Uudet maksavat maltaita eivätkä ne näytä oikealta, mutta netin kauppapaikoiltahan noita löytyy. Pikaluin Tuulia Salmelan rukkikirjan ja kyselin MariJ:ltä
vinkkejä ja laitoin sitten oman ilmoituksen. Heti tuli pari vastausta ja yksi, ilmeisesti asiallinen, vanha rukki tuodaan toukokuun alussa ihan kotiin asti. Pidetään peukkuja!

AMBOMAALLE JA VÄHÄN ITSELLEKIN

Punainen siksakneule valmistui, ompelin hihat ja kappas vain, meni ihan metsään. Eipä mitään, täytyy raksia irti ja laittaa uusiksi. Sinänsä olisi kyllä pitänyt laittaa levennyskiila vyötäisistä alaspäin, punkerolla tuollainen tasalevyinen pitkä pusero ei oikein istu. Onneksi olen päättänyt vihdoin ryhtyä pudottamaan painoa (hah hah, kuinkahan kauan tällä kertaa jaksan).
Sukkia ja sormikkaita olen tehnyt muutaman parin, jos ei nyt ihan ambomaalaisille, niin oman työapaikan vähäosaisille. Homma lähti liikkeelle, kun tauoilla aikani kuluksi aloin kutoa sukkia ja niitähän sitten himoitteli useampikin nuori itselleen. Yksivärisiä sukkia ja hanskoja on kiva neuloa silloin, kun ei oikein pysty keskittymään.

Kävin pari viikkoa sitten Helsingin Lankamaailmassa, ostin pinkkiä Maijaa isompaankin neuleeseen ja ohutta puuvillalankaa siksakmekkoon. Talven Designer Knittingissä on punaisten neuleiden teema ja johtuisikohan lempiväristä vai mistä, mutta haluaisin tehdä niistä melkein jokaisen. Koppasin yhden kuvion ja aloin väkertää villatakkia Maijasta

mutta kyllähän on vaikeaa!!! Tavallisesti kuviomalli jää aika pian mieleen, mutta tätä on neulottu ja purettu koko monta kertaa ja lehti ohjeineen on sentään koko ajan pöydällä vieressä. Eikä oma tekeleeni edes näytä samalta kuin tuo vasemmanpuoleinen kuva. Oikealla on varmaankin vähän yksinkertaisempi malli, jota varten kopassa on jo turkoosia Nallea.

Talvi on mennyt aika kivuttomasti, mutta tänään iski epätoivo. Eikö lumi ikinä sula, eikö aurinko paista enää koskaan?

HUOPUNUT

Hieno paita, tykkäsin, joten pitihän se pilata.

Tuo tummemman violetti raita paljastuikin pesua kestämättömäksi ja tadaa, ekan pesun jälkeen tunika kinnaa raivostuttavasti vatsan ja hauisten kohdalta. Onneksi minun olisikin syytä laihduttaa, ja sekään ei auta, voin tarjota puseroa hiukan pienikokoisemmalle jälkeläiselleni.

Tässä on muutenkin ollut pari viikkoa, jolloin kaikki on mennyt pieleen. Kotona hajosi läppäri ja pyykinpesukone, sitten vielä auto. Autottomana jouduin menemään töihin ensin taksilla ja sitten bussilla, matka töihin on 8,5 km ja aikaa töihinpääsyyn kului tunti ja kaksikymmentä minuuttia. Koskilinjojen reittiopas tarjosi tuota edellämainittua parhaana yhteytenä, kaksi seuraavaa ehdotusta olikin sitten kuuden kilometrin kävely hiihtoladun pohjaa.

Kaikin lisäksi olen saanut jännittää, palauttaako edellinen vuokraisäntä takuuvuokraani. Kaikkea muuta pientä on sattunut samoille päiville, joten stressinsietokykyä on testattu (ja aika surkeaksi havaittu).

Kamera on sentään uusi ja näköjään meikäläisen taidoille liiankin hyvä.

KAIKENLAISTA UUTTA

Joulu - vietetty vaarin luona
Muutto - hoidettu, vaikka meinasi jo voimat loppua kesken
Työt - aloitettu ja samalla päätetty olla tänä vuonna valittelematta turhaan

Hiukan olen saanut uudessa kodissa kaappeja täyteltyä, vaan on tässä vielä iso työ. Tilaa on ihanasti ja työhuone elikkäs ompeluhuone on vielä kaaoksen vallassa.

Joulun alla oli kovia pakkasia ja töissäkin tosi kylmä, meillä onkin sisätiloissa joko todella kuuma tai älyttömän kylmä. Viimeistelin lopultakin sinisävyisen tunikamekon, joka juuri nyt on piilossa jossain lukuisista jätesäkeistä, joiden kyljessä lukee Makuuhuone, vaatekomero. Se oli oikein hyvä pakkassään pusero, lämmitti riittävästi eikä kuitenkaan hiottanut. Tuosta innostuneena kävin perjantaina Lankamaailmassa ostoksilla ja tarkoitus on kutoa samanlainen puna-oranssi-pinkki-fuksia-kirjava mekkonen.

Niin ihana kuin olikin päästä eroon tympeästä naapurista ja saada lisää neliöitä, olin sittenkin aika haikeana viimeisinä päivinä vanhassa kodossa. Ja kun läppäri hajosi ja oli pakko viimein ostaa uusi, tosi ohut, sievä, toimiva, nopea... laite, niin silti haikailen sen vanhan koneen perään. En myös oikein osaa käyttää tätä uutta. Pöh.

AATONAATTONA

Hyvää ja lämmintä joulunaikaa kaikille!

Aatonseutu menee vaarin luona Etelä-Suomessa. Lämmitysöljy oli loppunut joulunalusviikolla eikä uutta luvattu ennen tammikuuta. Sähkölämmitys auttaa jonkin verran, mutta onneksi tuli puhetta etukäteen, joten osasin varata riittävästi villavaatteita mukaan. Tämä osoittaa jälleen kerran, kuinka hyvä ja hyödyllinen harrastus käsitöiden tekeminen on.

MEKKO

Tänään paistoi hetken aurinko! Olen potenut selkääni kotona, joten sain vietyä mallinuken parvekkeelle mekko päällään.

Yläosassa nuolikuvioista pitsiä ja alaosa ja hihat frost flower-pitsiä. Ehkä alle on syytä pukea alushame... Kaulaan virkkasin vielä simpukkakuvion. Lankana oli Tico Tico ja puikot 2,5. Kiva oli neuloa ja suht nopsaan valmistui. Ihastuin TT:n neulottavuuteen, mutta ilmeisesti se onkin siksi jo lopetettu.

Vielä yhdet joulusukat, vaikka nämä lähtevät vasta joulun jälkeen matkalleen.

Huomenna taas töihin, selkä alkaa jo taipua. Ehtiihän tässä vielä pakata. Vaarille neuloin sukat, kuten joka jouluksi, ja aina ne jäävät käyttämättä. Tosin joku vuosi sitten ompelin marikankaisen kauppakassin, joka sellaisen kolme vuotta roikkui ulko-oven kahvassa odottamassa. Yhtäkkiä se sitten ylennettiin käyttöön ja ehkä näin käy sukkienkin kanssa.